Ketä omistaa fanitaiteen?

”Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen…” (Finlex: 1 luku Tekijänoikeuden kohde ja sisällys, nettisivu). Tämä lause aloittaa Suomen tekijänoikeuslain Finlexin sivustolla. Samaan aikaan se kuitenkin aiheuttaa suuria ongelmia, kun aloitetaan puhumaan fanitaiteesta.

Fanitaidetta on tehty vähimmillään jo vuosi kymmeniä, ellei enemmänkin, mutta vasta nyt internetin ja globalisoitumisen takia siitä on tullut kasvavampi ongelma. Fanitaiteeksi lasketaan millä tahansa medialla tehty tuotos, jossa käytetään jollakin tavalla jonkun muun hahmoa ja muita siihen kuuluvia elementtejä (kuten esim. Harry Potter kirjasarjan fantasiamaailmaa). Mediat voivat sisällyttää vain yksittäisiä kuvituksia tai kokonaisuuksia kirjallisessa tai muussa muodossa. Kokonaisuuksia esim. sarjakuva muodossa kutsutaan silloin fanifiktioksi. Fanifiktioissa usein seikkailee päähahmoja esim. Harry Potter-sarjan päähahmoja kuten Hermione, mutta toisinaan on mahdollista käyttää vain maailmaa, johon sarja tai muu tuotos sijoittuu ilman varsinaisia kopiosuojattuja hahmoja. Fanifiktiot voivat olla erittäin liitoksissa alkuperäisiin teoksiinsa tai vain lievästi, jos esim. kaikki hahmot enemmän tai vähemmän ovat fanifiktion tekijän omia ja vain seikkailevat lainatussa maailmassa.

Fanitaide ja fanifiktio on ollut pitkään monessa maassa aiheena laillisuudestaan, sillä useiden lakien mukaan luojalla on yksinoikeus tuotteeseensa, hahmoihinsa ja maailmaansa, eikä sillä saa kukaan muu tienata tai käyttää ellei tekijä itse ole oikeuksia antanut. Näin ollen suora kopiointi ilman sitä muokkaamatta on ehdottomasti rankaistavaa, varsinkin jos sillä joku tienaa muu kuin teoksen alkuperäinen tekijä. Tällaista suoraa kopioimista on esim. Kirjan kannen kuvituksen suoraa toistoa. Ongelmat alkavat heti kun toinen luova ihminen ottaa alkuperäistyön käsiinsä ja alkaa lisäämään siihen omaa luovuuttaan, jolloin syntyy esim. kuvitus hänen omalla tyylillään, mutta siinä on hahmo, joka ei ole hänen. Erityisesti tämä koetaan useiden ihmisten mielestä eettisesti oikeutetumpana, jos uudelleen luoja on käyttänyt selkeästi erilaista tyyliä työssään kuin edeltäjä. Esimerkiksi, jos Sailor Moon sarjakuva hahmo olisi iso silmäisen rimppakintun sijasta piirretty neliskulmaisella amerikkalaisella sarjakuva tyylillä. Tätä eettistä mieltä löytyy paljon taiteilijoiden kesken ja samaa mieltä on myös mm. Joseph Collela omassa artikkelissaan. Kuitenkin kuten hän ja moni muukin muistuttaa, ettei asia ole niin yksinkertainen sillä brändin alkuperäinen tekijä ei välttämättä halua tuotettaan käytettävän tai muunneltavan millään tavalla. Näin ollen jatkuvasti uutisissa näkyy otsikoita, joissa käsitellään oikeusjupakoita fanifiktion ja fanitaiteen oikeellisuudesta. Yksi viime aikoina näkynyt tapaus oli Moomin ja Tom of Finlandin välillä (Helsingin Sanomat lehdessä, 2017). Tapaus nostattaa aiheen, josta usein tulee ongelmaa nimittäin siitä, että missä valossa ja mihin aiheisiin alkuperäisiä hahmoja ja miljöitä saa sekoittaa ilman, että halveeraa alkuperäisteosta.

(Kuva: Helsingin Sanomien jutussa ollut kuvitus Tom of Finlandi aiheisesta Muumi kuvasta. Linkki lähteissä.)

Moomi brändi kuuluu niihin, jotka ovat erittäin tarkkoja missä ja miten heidän hahmojansa ja maailmaa käytetään. Jotkut brändit eivät salli tuotteidensa käyttöä millään tavalla ilman heidän lupaa ja valvontaansa ja vievät kaiken oikeuteen minkä löytävät väärinkäytöstä, mutta näin ei ole kaikkien kohdalla. Kaikki eivät kuitenkaan välitä tai näe fanituotoksia pelkästään pahana, vaan osa brändeistä myös kannustavat siihen, sillä he ajattelevat sen auttavan levittämään tietoisuutta myös heidän omasta tuotoksestaan. Erityisesti anime ja manga teollisuudessa on yleistä ristiriitaisuus fanitaiteesta, koska vaikka sarjan luoja hyväksyisi fanituotokset, niin kustannusyhtiö ei välttämättä ole asiasta samaa mieltä.

Fanituotoksiin sukeltaessa on mielenkiintoista kurkistaa Aasiaan, sillä ensinnäkin Kiinassa fanituotokset ja piratismi on kukoistanut jo pitkään. Kiinalla on omat tekijänoikeuslakinsa kuten Matthew kirjoittaa, mutta niitä harvoin tunnutaan seuraavan etenkin ulkomaalaisten tuotosten kohdalla, joista seuraa ulkomaalaisten tunnettu piratismivirtaus. Vilkaistessa vieressä olevaan maahan, Japaniin, tilanne onkin jo hiukan toisenlainen. Japanissa on tekijänoikeuslait ja niitä seurataan samankaltaisesti kuin suurimmassa osassa sivistysmaita eli tekijä itse on vastuussa seurata tuotostensa käyttöä. Mielenkiintoisin asia Japanin fanituotoksissa on, että vaikka ne eivät ole suoranaisesti kiellettyjä tai sallittuja, on hyvin yleistä nähdä kirjakauppaketjujen hyllyillä oma kategoriansa fanifiktiotuotoksille. Yleensä nämä ovat fanifiktio sarjakuvia tai taidekirjoja. Vaikka Suomessakaan ei ole pystytty vetämään kiveen hakattua linjaa siihen missä menee taiteen ja kopioinnin raja, ei meillä silti ikinä näy julkisesti myynnissä fanituotoksia fyysisissä muodoissa virallisten ketjujen hyllyillä. Jos en itse olisi useaan kertaan vieraillut Japanissa luulisin kyseisten fanituotoshyllyjen sisältävän vain tuntemattomien sarjojen ja pikku brändien hahmoja, mutta yllätyksekseni se on juuri toisinpäin.

Fanituotoksia näkee eniten internetissä, missä kaikkea on mahdoton nähdä ja tarkistaa. Internetin loputon maailma on myös se missä usein ihmiset saavat julkisuutta tai rahaa tekemällä fanituotoksia, oli se sitten myymällä taideteoksiaan, printtituotteina tai mainosklikkauksilla. Suuri haarukka käsittelee myös mittatilaustöitä, sillä suurin osa taiteilijoista, varsinkin uraansa aloittaessaan, tulee piirtäneeksi edes kerran rahaa vastaan jonkun toisen toivoman ja omistaman hahmon. Itselleni tämä kokemus tapahtui ensimmäisen kerran ala-asteella 2. luokalla kun luokkalainen tahtoi ostaa minulta Pokemon piirustuksen. Vaikka Pokemonin brändin omistaja jotenkin olisi saanut tietää ”rikoksestani” tuskin hän olisi nostanut siitä oikeusjuttua, mutta teknisesti se olisi ollut mahdollinen. Ja siitäkin muodollisuudesta huolimatta on fanituotokset pysyneet harmaana alueena rahaa tienatessa taiteilijoille. Ostajat itsessään eivät oikeastaan ole juurikaan kiinnostuneita onko eettisesti sallittavaa, että taiteilija käyttää toisen tuotoksia omansa osana, koska usein asiakkaat ovat alkuperäistuotoksen faneja ja haluavat vain siihen liittyvän tuotteen lisäksi alkuperäistä kokoelmaansa.

Taiteilijoiden kesken fanituotosten eettisyys on kiperä puheenaihe. Osa on vahvasti sitä mieltä, että taiteilijan pitäisi luoda vain omia hahmoja ja maailmaansa eikä halpamaisesti ratsastaa toisten suosiolla ja näin syventää originellien tuotosten loukkoa varjoissa. Toinen osa ei näe siinä mitään väärää, koska taidetta ja taitoa sekin vaatii, vaikka hahmot ja miljööt eivät olisikaan omia. Myös välimaastoa löytyy mikä ajattelee fanituotosten olevan hyväksyttävää, jos taiteilija ei pelkästään tuota sitä ainoana taiteen muotonaan. Lisäksi on vielä sellainenkin aate minkä mukaan fanituotoksi saisi tehdä vain ihminen, joka todellakin on kyseisen tuotoksen fani eikä vain tee sitä rahan tai näkyvyyden takia.  Koska lait ovat häilyviä asian suhteen useassa maassa ei tähän ole oikeaa eikä väärää käytäntöä vaan vain eettisiä mielipiteitä.

Fanituotoksilla moni on tienannut suuria rahamääriä ja julkisuuttakin. Yksi tunnetuimmista on Sakimi-chan, joka nykyään tekee ainoastaan fanitaidetta, ja enimmissä määrin erityisesti erotiikkaan taipuvaista sisältöä. Fanitaide ei ole siis välttämättä vain pienen rahavirran arvoista ja epäoleellista taiteen saralla. Fanitaide on silti paljon monipuolisempaa kuin suurin osa ihmisistä osaisi aavistaa. Toisinaan se voi johtaa tuotosta omaan originelliin muotoonsa, vaikka olisikin aluksi ollut tavallinen fanitaide tuotos. Tällaisia ovat esim. Fifty shades of grey, joka alun perin oli Twilight-sarjaan perustuva eroottinen fanituotos.

(Kuva: kuvakaappaus Sakimi-chanin deviantart.com tilin etusivusta. Linkki lähteissä.)

Oli fanitaide kiellettyä tai ei niin sitä kuitenkin tehdään koko ajan eri tarkoituksiin ja sitä on mahdoton pysäyttää tai seurata täysin, joten olisi hyvä, jos valtiot kehittäisivät jonkinlaisen tarkemman käytännön tai lain sitä ohjailemaan. Ehdottaisin, että valtiot pitäisivät yllä sivustoa, johon jokainen tuottaja ja taiteilija saisivat ilmoittaa teoksensa ja sallia heidän tuotostensa käytön fanitaiteessa. Näin ollen, jos jonkun tuotosta ei ole sinne merkitty jostakin syystä niin sitä ei silloin tulisi käyttää millään muotoa. Tiedän ettei tämä ole täysin veden pitävä suunnitelma, mutta se ehkä voisi antaa jonkinlaista suuntaa, kuin vain metsästää internetistä, että mikä on kenenkin tekijän mielipide fanitaiteesta missään muodossa.

 

Finlex: 1 luku Tekijänoikeuden kohde ja sisällys. Osoitteessa: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404. Viitattu: 27.11.2020

Javanainen, Monica: Tekijänoikeuden-abc. Osoitteessa: https://kopiraittila.fi/tekijanoikeuden-abc/. Viitattu: 27.11.2020

Colella, Joseph: WTF. Is it Legal To Sell Fan Art? How To Sell Fan Art Legally. Osoitteessa: https://wastedtalentinc.com/are-fan-art-commissions-of-copyright-characters-even-legal/. Viitattu: 27.11.2020

Oatley, Chris: Is Fan Art Illegal? Osoitteessa: https://chrisoatley.com/fan-art/. Viitattu: 27.11.2020

Wikipedia: Fan art. Osoitteessa: https://en.wikipedia.org/wiki/Fan_art. Viitattu: 27.11.2020

Heikkinen, Mikko-Pekka: Muumit ja Image-lehti sopivat riitansa Tom of Finland -henkisestä muumikuvasta lehden kannessa. Osoitteessa: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005154180.html. Viitattu: 27.11.2020

Dresden, Matthew: China Copyrights and Fair Use. Osoitteessa: https://www.chinalawblog.com/2017/02/china-copyrights-and-fair-use.html. Viitattu: 27.11.2020

Sakimi-chan: Deviantart tili. Osoitteessa: https://www.deviantart.com/sakimichan. Viitattu: 4.12.2020