”Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on
tekijänoikeus teokseen…” (Finlex:
1 luku Tekijänoikeuden kohde ja sisällys, nettisivu). Tämä lause aloittaa Suomen
tekijänoikeuslain Finlexin sivustolla. Samaan aikaan se kuitenkin aiheuttaa
suuria ongelmia, kun aloitetaan puhumaan fanitaiteesta.
Fanitaidetta on
tehty vähimmillään jo vuosi kymmeniä, ellei enemmänkin, mutta vasta nyt
internetin ja globalisoitumisen takia siitä on tullut kasvavampi ongelma. Fanitaiteeksi
lasketaan millä tahansa medialla tehty tuotos, jossa käytetään jollakin tavalla
jonkun muun hahmoa ja muita siihen kuuluvia elementtejä (kuten esim. Harry
Potter kirjasarjan fantasiamaailmaa). Mediat voivat sisällyttää vain
yksittäisiä kuvituksia tai kokonaisuuksia kirjallisessa tai muussa muodossa.
Kokonaisuuksia esim. sarjakuva muodossa kutsutaan silloin fanifiktioksi.
Fanifiktioissa usein seikkailee päähahmoja esim. Harry Potter-sarjan päähahmoja
kuten Hermione, mutta toisinaan on mahdollista käyttää vain maailmaa, johon
sarja tai muu tuotos sijoittuu ilman varsinaisia kopiosuojattuja hahmoja.
Fanifiktiot voivat olla erittäin liitoksissa alkuperäisiin teoksiinsa tai vain
lievästi, jos esim. kaikki hahmot enemmän tai vähemmän ovat fanifiktion tekijän
omia ja vain seikkailevat lainatussa maailmassa.
Fanitaide ja
fanifiktio on ollut pitkään monessa maassa aiheena laillisuudestaan, sillä
useiden lakien mukaan luojalla on yksinoikeus tuotteeseensa, hahmoihinsa ja
maailmaansa, eikä sillä saa kukaan muu tienata tai käyttää ellei tekijä itse
ole oikeuksia antanut. Näin ollen suora kopiointi ilman sitä muokkaamatta on
ehdottomasti rankaistavaa, varsinkin jos sillä joku tienaa muu kuin teoksen
alkuperäinen tekijä. Tällaista suoraa kopioimista on esim. Kirjan kannen
kuvituksen suoraa toistoa. Ongelmat alkavat heti kun toinen luova ihminen ottaa
alkuperäistyön käsiinsä ja alkaa lisäämään siihen omaa luovuuttaan, jolloin
syntyy esim. kuvitus hänen omalla tyylillään, mutta siinä on hahmo, joka ei ole
hänen. Erityisesti tämä koetaan useiden ihmisten mielestä eettisesti
oikeutetumpana, jos uudelleen luoja on käyttänyt selkeästi erilaista tyyliä
työssään kuin edeltäjä. Esimerkiksi, jos Sailor Moon sarjakuva hahmo olisi iso
silmäisen rimppakintun sijasta piirretty neliskulmaisella amerikkalaisella
sarjakuva tyylillä. Tätä eettistä mieltä löytyy paljon taiteilijoiden kesken ja
samaa mieltä on myös mm. Joseph Collela omassa artikkelissaan. Kuitenkin kuten
hän ja moni muukin muistuttaa, ettei asia ole niin yksinkertainen sillä brändin
alkuperäinen tekijä ei välttämättä halua tuotettaan käytettävän tai
muunneltavan millään tavalla. Näin ollen jatkuvasti uutisissa näkyy otsikoita,
joissa käsitellään oikeusjupakoita fanifiktion ja fanitaiteen oikeellisuudesta.
Yksi viime aikoina näkynyt tapaus oli Moomin ja Tom of Finlandin välillä
(Helsingin Sanomat lehdessä, 2017). Tapaus nostattaa aiheen, josta usein tulee
ongelmaa nimittäin siitä, että missä valossa ja mihin aiheisiin alkuperäisiä
hahmoja ja miljöitä saa sekoittaa ilman, että halveeraa alkuperäisteosta.
(Kuva: Helsingin Sanomien jutussa ollut kuvitus Tom of Finlandi aiheisesta Muumi kuvasta. Linkki lähteissä.)
Moomi brändi
kuuluu niihin, jotka ovat erittäin tarkkoja missä ja miten heidän hahmojansa ja
maailmaa käytetään. Jotkut brändit eivät salli tuotteidensa käyttöä millään
tavalla ilman heidän lupaa ja valvontaansa ja vievät kaiken oikeuteen minkä
löytävät väärinkäytöstä, mutta näin ei ole kaikkien kohdalla. Kaikki eivät
kuitenkaan välitä tai näe fanituotoksia pelkästään pahana, vaan osa brändeistä
myös kannustavat siihen, sillä he ajattelevat sen auttavan levittämään tietoisuutta
myös heidän omasta tuotoksestaan. Erityisesti anime ja manga teollisuudessa on
yleistä ristiriitaisuus fanitaiteesta, koska vaikka sarjan luoja hyväksyisi
fanituotokset, niin kustannusyhtiö ei välttämättä ole asiasta samaa mieltä.
Fanituotoksiin sukeltaessa
on mielenkiintoista kurkistaa Aasiaan, sillä ensinnäkin Kiinassa fanituotokset
ja piratismi on kukoistanut jo pitkään. Kiinalla on omat tekijänoikeuslakinsa
kuten Matthew kirjoittaa, mutta niitä harvoin tunnutaan seuraavan etenkin ulkomaalaisten
tuotosten kohdalla, joista seuraa ulkomaalaisten tunnettu piratismivirtaus.
Vilkaistessa vieressä olevaan maahan, Japaniin, tilanne onkin jo hiukan
toisenlainen. Japanissa on tekijänoikeuslait ja niitä seurataan
samankaltaisesti kuin suurimmassa osassa sivistysmaita eli tekijä itse on
vastuussa seurata tuotostensa käyttöä. Mielenkiintoisin asia Japanin
fanituotoksissa on, että vaikka ne eivät ole suoranaisesti kiellettyjä tai
sallittuja, on hyvin yleistä nähdä kirjakauppaketjujen hyllyillä oma
kategoriansa fanifiktiotuotoksille. Yleensä nämä ovat fanifiktio sarjakuvia tai
taidekirjoja. Vaikka Suomessakaan ei ole pystytty vetämään kiveen hakattua
linjaa siihen missä menee taiteen ja kopioinnin raja, ei meillä silti ikinä näy
julkisesti myynnissä fanituotoksia fyysisissä muodoissa virallisten ketjujen
hyllyillä. Jos en itse olisi useaan kertaan vieraillut Japanissa luulisin
kyseisten fanituotoshyllyjen sisältävän vain tuntemattomien sarjojen ja pikku
brändien hahmoja, mutta yllätyksekseni se on juuri toisinpäin.
Fanituotoksia
näkee eniten internetissä, missä kaikkea on mahdoton nähdä ja tarkistaa.
Internetin loputon maailma on myös se missä usein ihmiset saavat julkisuutta
tai rahaa tekemällä fanituotoksia, oli se sitten myymällä taideteoksiaan, printtituotteina
tai mainosklikkauksilla. Suuri haarukka käsittelee myös mittatilaustöitä, sillä
suurin osa taiteilijoista, varsinkin uraansa aloittaessaan, tulee piirtäneeksi
edes kerran rahaa vastaan jonkun toisen toivoman ja omistaman hahmon. Itselleni
tämä kokemus tapahtui ensimmäisen kerran ala-asteella 2. luokalla kun
luokkalainen tahtoi ostaa minulta Pokemon piirustuksen. Vaikka Pokemonin
brändin omistaja jotenkin olisi saanut tietää ”rikoksestani” tuskin hän olisi
nostanut siitä oikeusjuttua, mutta teknisesti se olisi ollut mahdollinen. Ja
siitäkin muodollisuudesta huolimatta on fanituotokset pysyneet harmaana alueena
rahaa tienatessa taiteilijoille. Ostajat itsessään eivät oikeastaan ole
juurikaan kiinnostuneita onko eettisesti sallittavaa, että taiteilija käyttää
toisen tuotoksia omansa osana, koska usein asiakkaat ovat alkuperäistuotoksen
faneja ja haluavat vain siihen liittyvän tuotteen lisäksi alkuperäistä
kokoelmaansa.
Taiteilijoiden
kesken fanituotosten eettisyys on kiperä puheenaihe. Osa on vahvasti sitä
mieltä, että taiteilijan pitäisi luoda vain omia hahmoja ja maailmaansa eikä
halpamaisesti ratsastaa toisten suosiolla ja näin syventää originellien
tuotosten loukkoa varjoissa. Toinen osa ei näe siinä mitään väärää, koska
taidetta ja taitoa sekin vaatii, vaikka hahmot ja miljööt eivät olisikaan omia.
Myös välimaastoa löytyy mikä ajattelee fanituotosten olevan hyväksyttävää, jos
taiteilija ei pelkästään tuota sitä ainoana taiteen muotonaan. Lisäksi on vielä
sellainenkin aate minkä mukaan fanituotoksi saisi tehdä vain ihminen, joka
todellakin on kyseisen tuotoksen fani eikä vain tee sitä rahan tai näkyvyyden
takia. Koska lait ovat häilyviä asian
suhteen useassa maassa ei tähän ole oikeaa eikä väärää käytäntöä vaan vain
eettisiä mielipiteitä.
Fanituotoksilla moni on tienannut suuria rahamääriä ja julkisuuttakin. Yksi
tunnetuimmista on Sakimi-chan, joka nykyään tekee ainoastaan fanitaidetta, ja
enimmissä määrin erityisesti erotiikkaan taipuvaista sisältöä. Fanitaide ei ole
siis välttämättä vain pienen rahavirran arvoista ja epäoleellista taiteen
saralla. Fanitaide on silti paljon monipuolisempaa kuin suurin osa ihmisistä
osaisi aavistaa. Toisinaan se voi johtaa tuotosta omaan originelliin muotoonsa,
vaikka olisikin aluksi ollut tavallinen fanitaide tuotos. Tällaisia ovat esim. Fifty
shades of grey, joka alun perin oli Twilight-sarjaan perustuva eroottinen fanituotos.
(Kuva: kuvakaappaus Sakimi-chanin deviantart.com tilin etusivusta. Linkki lähteissä.)
Oli fanitaide
kiellettyä tai ei niin sitä kuitenkin tehdään koko ajan eri tarkoituksiin ja
sitä on mahdoton pysäyttää tai seurata täysin, joten olisi hyvä, jos valtiot
kehittäisivät jonkinlaisen tarkemman käytännön tai lain sitä ohjailemaan.
Ehdottaisin, että valtiot pitäisivät yllä sivustoa, johon jokainen tuottaja ja
taiteilija saisivat ilmoittaa teoksensa ja sallia heidän tuotostensa käytön
fanitaiteessa. Näin ollen, jos jonkun tuotosta ei ole sinne merkitty jostakin
syystä niin sitä ei silloin tulisi käyttää millään muotoa. Tiedän ettei tämä
ole täysin veden pitävä suunnitelma, mutta se ehkä voisi antaa jonkinlaista
suuntaa, kuin vain metsästää internetistä, että mikä on kenenkin tekijän
mielipide fanitaiteesta missään muodossa.
Finlex: 1 luku Tekijänoikeuden kohde ja sisällys. Osoitteessa: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404. Viitattu: 27.11.2020
Javanainen,
Monica: Tekijänoikeuden-abc. Osoitteessa: https://kopiraittila.fi/tekijanoikeuden-abc/.
Viitattu: 27.11.2020
Colella,
Joseph: WTF. Is it Legal To Sell Fan Art? How To Sell Fan Art Legally. Osoitteessa: https://wastedtalentinc.com/are-fan-art-commissions-of-copyright-characters-even-legal/.
Viitattu: 27.11.2020
Oatley, Chris: Is Fan Art Illegal? Osoitteessa:
https://chrisoatley.com/fan-art/. Viitattu: 27.11.2020
Wikipedia: Fan
art. Osoitteessa: https://en.wikipedia.org/wiki/Fan_art. Viitattu: 27.11.2020
Heikkinen,
Mikko-Pekka: Muumit ja Image-lehti sopivat riitansa Tom of Finland -henkisestä
muumikuvasta lehden kannessa. Osoitteessa: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005154180.html.
Viitattu: 27.11.2020
Dresden,
Matthew: China Copyrights and Fair Use. Osoitteessa:
https://www.chinalawblog.com/2017/02/china-copyrights-and-fair-use.html.
Viitattu: 27.11.2020
Sakimi-chan:
Deviantart tili. Osoitteessa: https://www.deviantart.com/sakimichan. Viitattu:
4.12.2020